Joulupukin kontista

Jälleen tänä vuonna Korvatunturin valkopartainen pukki toi kotiin mukavia paketteja. Lapsille (ja lapsenmielisille) kontista löytyi “New Super Mario Bros. Wii“, “Wii Sports Resort” ja muutama dvd-elokuva (“Ice Age 3“, “Niko – Lentäjän poika” jne.) Perinteisemmältä osastolta löytyi mm. kovasti toivomani Ilkka Remeksen uusin, “Isku ytimeen”, ja pari lippua ensi tiistain GCH:n turnaukseen.

Lasten piirretyt elokuvat eivät koskaan ole jaksaneet houkutella minua elokuvateatteriin tai tv:n ääreen, mutta nyt on tunnustettava että kotimaista “Niko – Lentäjän poika” seikkailua tuli syrjäsilmällä seurattua appiukon 46″ Sony LCD:ltä ja kieltämättä varsin hienoltahan se näytti, kyllä Suomessakin osataan laittaa tietokoneet animaatiota laskemaan.

“New Super Mario Bros.”:ia olen ehtinyt pelaamaan vasta kovin vähän, kun kaksi peliohjainta ovat olleet tehokkaasti muitten perheenjäsenten käytössä. Mutta selväksi on käynyt, että peli on taattua laatua, jonka parissa saa ajan kulumaan. Tähän peliin täytynee vielä palata oman blogientryn muodossa, jahka saan vähän pelikokemusta pohjille.

“Wii Sports Resort” taas on Nintendon Wii-konsolin mukaan bundlatun “Wii Sports”:in jatko-osa, jonka pihvinä toimii paketin mukana tuleva ohjaimen lisäpalikka Motion Plus, jolla mahdollistetaan entistä tarkempi ja herkempi liikkeen tunnistus. Lajeista en ole juuri muita vielä testaamaan kuin pöytätennistä. Pingis on varsin kelvollisesti toteutettu, vaikkakin vanhana pingisveteraanina rutinaakin löytää helposti erityisesti pelaajien liikkuvuuden ja yläkierrelyöntien osalta. Yläspinnit saattavat parantua harjoittelulla, mutta jalkatyön parantamiseen ovat vaikutusmahdollisuudet vähissä, koska se tapahtuu automaatiolla. Muista lajeista keilailu vaikuttaa likipitäen samalta kuin “Sports”:ssa, jousiammunta näytti mielenkiintoiselta ja muista lajeista ei tässä vaiheessa ole vielä havaintoa.

Guitar Hero: World Tour

Joulupukin kontista löytyi tänä Jouluna Wii-versio Activisionin “Guitar Hero: World Tour” pelistä. Kyseessä on Guitar Hero pelisarjan jatkumoa maustettuna kitaran lisäksi rumpusetillä ja mikrofonilla, jolla pelisarja ottaa jalan sijaa bändipelien genressä.

Itse en ollut koskaan pitänyt edes GH-kitaraa kädessäni, joten tässä oltiin täysin märkäkorvina liikkeellä ja täytyy todeta, että kylläpä osaa olla hulvattoman hauska peli. Rumpuja on taottu Joulun pyhinä niin paljon, että rumpukapula on käyristynyt ja toisessa kädessä on kolme rakkulaa.  Kitaroinnista sormen päät ovat hellänä ja kädestä on löytynyt sellaisia lihaksia, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan ennen kramppeja.

Peli sisältää n. 80 kappaleen valikoiman eri aikakausien ja tyylilajien musiikkia. Koko lista ei kuitenkaan heti ole soitettavissa, vaan kappeleita aukeaa sitä mukaa lisää, kun soittaa bändillä “keikkoja” onnistuneesti läpi. Verkosta voi toki siirtää ilmaisia tai maksullisia kappaleita soitettavaksi, kun mukana tullut lista alkaa tuntua puhkisoitetulta. Ladattavaa sisältöä oli kokeiltava heti, kun löysin Metallican “Broken, beat & scarred”:in 200 Wii-pisteen (n. 2€) hintaan.

Vaikeustaso joustaa mukavasti, niin että ihan vasta-alkajakin pääsee hyvin peliin mukaan. Eivätkä haasteet todellakaan lopu kesken, sillä toisesta ääripäästä löytyvä “expert”-taso vaikuttaa aivan sairaalta kuten vaikkapa tästä videosta voi päätellä.

EURO-2008 Varjokisat

Tuli tuossa aiemmin mainittua Wiin pelihankinnoista. No se toinen peli MKW:n ohella oli Fifa 08 ja nyt kun olen sen verran ehtinyt sitä harjoittelemaan, että kehtaa haastaa jälkikasvua, aloitimme eilen pelaamaan “varjoturnauksena” EURO-2008:n pelejä. Jostain syystä peli ei anna käyttää maajoukkueita kustomoidun turnauksen yhteydessä, joten pelit joudutaan pelaamaan ystävyysotteluina ja pitämään sitten “tilastoja” taulukkolaskennassa.

Tässä tuloksia kolmen ensimmäisen pelatun pelin osalta, suluissa aina ko. maan “ohjastaja”:

A-lohko: Sveitsi (J) – Tsekki (B), 2 – 3, Portugali (J) – Turkki (B), 1 – 2

B-lohko: Itävalta (B) – Kroatia (J), 1 – 1

A-lohkossa Sveitsi pystyi antamaan yllättävän tiukan vastuksen Tsekille ja Portugali taipui ehkä vähän yllättäen Turkille. B-lohkon pelissä Itävalta nousi kuin nousikin tasoihin ottelun lisäajalla Kroatiaa vastaan. Näitä tuloksia voi sitten vertailla, kun kisat potkaistaan käyntiin 7.6.2008 Sveitsin ja Itävallan järjestämänä.

Wii Fit

Tulipas lasten kanssa kääräistyä Äitienpäivän kovaan pakettiin Nintendon innovoima “tasapainolautapeliohjain”, tuttavallisemmin Wii Fit. Inspiraatio hankintaan löytyi, kun tarkkailin vaimoni ilmeitä/reaktioita ko ohjaimen tv:ssäkin pyörineeseen mainokseen. Ja täytyy sanoa, että meillä oli kyllä hauskaa, kun kilvoitellen yritettiin saada hyviä tuloksia mm. mäkihypyssä, pujottelussa ja lukuisissa muissa “minipeleissä”, joita ohjaimen mukana tulleella medialla oli tarjottavana. Minipelien lisäksi mukana on Jooga-liikkeitä, lihaskunto- ja aerobisiaharjoitteita, joita ei ole vielä tullut itse kokeiltua, mutta niistä raporttia myöhemmin.

Nintendon kyky innovoida ja toteuttaa uusia ideoita ja tuoda jotain uutta ja erilaista pelimarkkinoille on jotain käsittämätöntä. Pelejä firma on osannut tehdä jo vuosikymmeniä Shigeru Miyamoton kaltaisten nerojen suunnittelemana, mutta Wiin myötä Nintendo on tuonut pelit ja pelaamisen myös sellaiseen käyttöön ja sellaisten ihmisjoukkojen viihteeksi, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa videopeleistä. Wii Fit on hieno jatkumo tähän pelilaitteiden uudenlaiseen soveltamiseen. Itse tuskin maltan odottaa esim. EA:n kaavailemaa Skate-pelin Wii-versiota, jossa skeittaavaa pelihahmoa ohjataan Wii Fit laudalla, kuinkas muuten.

Mario Kart Wii

Ostin eilen masentavaa maanantaita piristääkseni pari uutta peliä Nintendo Wiille, joista toinen oli Nintendon omaa tuotantoa oleva “Mario Kart Wii“. Mario Kart ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1992 16-bittisellä SNES:lle (Super Nintendo), joten kyse on siis jo pitkän historian omaavasta pelisaagasta. Itselläni ei, NDS:ää lukuunottamatta, ole Mario Karteista aiempaa pelikokemusta muilla Nintendon alustoilla, joten odotin mielenkiinnolla ja “uutuuden innolla” Wii-versiota, joka normaalin mediahypen lisäksi oli saanut hyviä arvosteluja pelisaiteilla ja käyttäjien kommentit eri foorumeilla antoivat luvan odottaa peliltä paljon.

Pelissähän on lyhyesti kyse kilpaa-ajamisesta eritehoisilla kulkuneuvoilla, jotka etäisesti muistuttavat mikroautoja ja mopoja. Tarkemman kuvauksen löytää tuolta Nintendon Suomi-saitilta. Radat ovat mielikuvituksekkaita ja keräämällä radalla lojuvia laatikoita, saa arsenaaliinsa erilaisia “aseita”, joilla voi tehdä kiusaa muille kilpailijoille. Ajoneuvojen kontrollitapoja on pari-kolme erilaista. Pelin mukana tulee muovinen “ratin kehikko”, jonka sisään Wiimote-ohjain upotetaan ja sen jälkeen luonnollisesti ohjaus tapahtuu rattia kääntämällä. Itse tykästyin pelaamisen mielummin “perinteisempään” tyylin eli Nunchukilla hoidetaan ohjaaminen ja aseiden käyttö ja kaasuttelu ja jarruttelu sitten Wiimotella.

Ja täytyy sanoa ensimmäisen illan ja n. parin tunnin pelailun jälkeen, että kyseessä on huippuhauska koko perheen peli, joka toimii sekä yksin- että moninpelinä erinomaisesti. MKW:ssä on myös kuuleman mukaan hyvin toimiva verkkopelitoiminnallisuus, jossa pääsee ottamaan mittaa kaahailussa aina 12 kilpailijaa vastaan, mutta itse en verkkopeliä vielä testannut.