Metallica 15.6.2009

Pääsin sittenkin näkemään Metallican livenä Areenan jälkimmäisellä keikalla. Biisilista näytti tältä:

1. That was just your life
2. The end of the line
3. Leper Messiah
4. Holier than thou
5. One
6. Broken, Beat & Scarred
7. My apocalypse
8. Sad but true
9. Welcome home (Sanitarium)
10. The Judas kiss
11. The day that never comes
12. Master of puppets
13. Dyers eve
14. Nothing else matters
15. Enter sandman
16. The wait
17. Hit the lights
18. Seek and destroy

Ja kuten listasta näkee, mäiskettä riitti. Biisilista oli mielestäni jopa ehkä yllättäväkin, sillä mukaan ei mahtunut yhtään kappaletta “Ride the lightning”:lta, vaan sieltä löytyi harvemmin kuultuja “Dyers Eve”:n ja “Leper Messiah”:in tyylisiä repäisyjä. Bändi klaarasi keikan energisesti ja jopa “Nothing else matters” vedettiin poikkeuksellisen raskaana versiona, kun tähän saakka sitä muistaa livenä kuulleensa usein akustisena pusihalislovarina. Kirk Hammetin kitarointi oli huikeaa ja Lars Ulrich voi tulla sanomaan kultakorvakriitikoille Mark Twainin sanoin “huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”, siinä määrin hyvin irtosi listan useat temmoltaan erittäin nopeat kappaleet rumpupatteriston takana.

Areenan akustiikka vain ei vieläkään niitä isoa kiitosta. Tosin piippuhyllyn paikatkin varmasti vaikuttivat soundeihin, mutta jotenkin ylähyllyllä tuntui että siitä volyymitasosta olisi voinut 1-2 yksikköä tiputtaakkin ja silti olisi kuulunut tarpeeksi lujaa ja varmasti selkeämmin. Mutta yhtä kaikki, nyt on Juzzufin keikkakesä pelastettu, kun sain kunnian nähdä bändin, joka on kuulunut elämääni 22 vuoden ajan, livenä viidettä kertaa.

Amorphis – Skyforger

Kävin pitkästä aikaa iTuneksen musiikkikaupassa ja kokoelmiin siirtyi Amorphisin “Skyforger”.  Olen nyt kuunnellut muutaman kerran albumin läpi ja on se vaan hyvää materiaalia. Hyviä biisejä, jotka koostuvat kauniista, “monipuolisesti juoksevista” melodioista, murinalauluosuuksia unohtamatta. Näistä aineksista syntyy sellainen kattaus “fantasiametallia”, että melkein tekee mieli kaivaa kattila keittiön kaapista kypäräksi, vetää kahden käden miekka esiin ja lähteä Suomenlinnan “Konnuille” sotimaan pienet Keski-Maa taistelut

Madonnan liput

Aamulla 09:00 alkoi lipunmyynti Madonnan keikalle ja jälleen kerran oli lipunmyyntijärjestelmästä vastaava taho luvannut kapasiteetin riittävän, mutta ei se vaan riittänyt, vaan lipunmyynti on takkuillut urakalla.

Itse aloitin takomaan verkkokauppaa ja puhelinpalvelua heti yhdeksältä. Puhelimella läpipääsy oli täysin mahdonta ja verkkopalvelun toimivuus oli odotetun ruuhkaista. Pääsin kahdesti klikkaamaan jo liput ostoskoriin, kunnes järjestelmä heitti minut takaisin “Palvelussamme on ruuhkaa”-sivulle.

No sitten tarppäsi ja pääsin käyttämälläni Opera-selaimella jo Sammon verkkopankkiin maksamaan kahta lippua. Kas kummaa Opera Os X:llä ja Sammon verkkopankki on paha yhdistelmä, enkä päässyt kirjautumaan sisään pankkiin ollenkaan, vaan katselin aikani “Odota, Java latautuu” ilmoitusta selaimessa. Nappasin copy&pasten url:sta ja heitin sen Safariin ja sain maksutapahtuman suoritettua, mutta redirect verkkopankista takaisin lippu.fi:n palveluun ei luonnollisesti toiminut puuttuvan sessiopiparin takia. Rahat kyllä lähti tililtä, joten täytyy toivoa, että tämä eeppinen saaga päättyy siihen, että liput tulevat postilaatikkoon, eikä niin että rahoja saa alkaa karhuamaan jälkikäteen takaisin.

EDIT: No niin…Lippupiste tiedottaa. Näinköhän jääpi liput haaveeksi?

EDIT2: JEI! Kas vain, tänään tuli liput postissa, joten tämä tarina päättyi vaikeuksien jälkeen positiivisesti.

Konemusiikkia

Olen kirjoitellut blogiin lähinnä vain rock-painotteisesta musiikista ja tämän johdosta ajattelin tulla ulos tunnustautumalla myös hyvän konemusiikin ystäväksi.

En todellakaan ole mikään genren erityistuntija, saati sitten ravejen tai tanssiklubien vakioasiakas, vaan etupäässä satunnainen, “fiilispohjalta” toimiva kuluttaja, jonka soittolistoilla on pyörinyt “Tiistain tanssi-ilta” jo Radio Mafian ajoilta ja DJ Orionin mainio podcast.

Ensimmäinen tyylisuunnan albumikin tuli ostettua vasta ihan hiljattain, kun Nokian musiikkikaupasta latautui Orkidean “Metaverse“, joka on muuten erinomaisen hyvää materiaalia ja vieläpä kotimaisen artistin tekemänä. Levyltä löytyy mm. mielenkiintoinen 12 minuuttinen miksaus Nightwishin “Bye Bye Beautiful” kappaleesta.

Kuuntelen konemusiikkia etupäässä toimistolla ja vaikka työn alla olisi tarkkaakin keskittymistä vaativia tehtäviä, olen huomannut, että musiikin luoma äänimaisema ei häiritse työntekoa normaalin rock-räimeen tapaan, perus avokonttorin melusaasteesta puhumattakaan.

Guns N’ Roses – Chinese Democracy

Nyt on ensikuuntelu takana rock-historian erästä ehkä hypetetyintä teosta, albumia, jonka ilmestymistä on ehditty odottaa kuin kuuta nousevaa ja hehkuttaa vuosikausia. Kyseessähän on tietenkin Guns N’ Rosesin “Chinese Democracy“.

Onko odotus sitten palkittu? On ja ei. Itselleni jäi levystä kovin ristiriitainen fiilis, ajoittain meininki oli taattua Gunnari paahtoa, välillä vajottiin Aerosmithiltä pahimmillaan kuulostavaan huttuun ja hirvittävimmät hetket toivat mieleen jonkun lenny krävitsin.

Samanlaisia kicksejä, jotka Metallican uusin “Death Magnetic” minussa sai aikaan, ei tämä albumi valitettavasti synnyttänyt. Alkuperäiskokoonpanostakaan ei taida olla Axl Rosen lisäksi ketään jäljellä ketään muita bändin jäseniä ja sen huomaa, sillä erityisesti Slashia tulee väkisinkin ikävä. Biiseistä ei mikään ensikuuntelun perusteella yllä “Appetite for Destruction”:in tasolle. Puhumattakaan siitä ettei missään kappaleessa tavoiteta lähellekkään “Sweet Child o’ Mine“:n tai “Patience“:n riipaisevaa herkkyyttä, mitkä saavat vichyt nousemaan silmiin vielä tänä päivänäkin oikeassa mielentilassa.

Tästä kaikesta artikkelin negatiivisesta sävystä huolimatta Gunnarit oli ja on 80-luvun legenda. Jos bändi putosi silloin, ei tätä pysty mitenkään ohittamaan tällä vuosituhannellakaan.

Nokia musiikkikauppa

Olen käyttänyt viikonpäivät Nokian E71 kännykkää, joka sivumennen sanoen on aivan loistava ja täyteen mahtavia ominaisuuksia pakattu laite. Laitteen mukana tuli muutama voucher, jolla sai käydä ostamassa musiikkia Nokian omasta musiikkikaupasta. Tässä vähän omia ensikokemuksiani kyseisestä palvelusta.

Tuumasta toimeen ja puhelimen omalla selaimella voucherissa kerrottuun url:iin ja rekisteröidyn palveluun. Voucherin pin-koodin syöttämisen jälkeen krediitit kilahtavat tilille ja musiikin selaus voi alkaa. Testailin pikaisesti hakutoimintoa, joka näytti toimivan hyvin ja melko nopeasti löysin ostokelpoisen albumin. Ostotapahtuma ja maksaminen sujui kuten pitikin puhelimen omassa selaimessa. Mutta kun aloin lataamaan musiikkitiedostoja, se ei enää onnistunutkaan, vaan poiki koko ajan “mds”-virheilmoitusta.

Koska en saanut ladattua kappaleita suoraan puhelimeen, oli seuraava askel koittaa siirtää niitä ensin Windows pc:lle ja sitä kautta sitten puhelimeen. PC:lle pitää ensin asentaa “Nokia Musiikki”-ohjelmisto, jolla hallinnoidaan musiikkikokoelmaa, soittolistoja jne., soitetaan musiikkia ja käydään musiikkikaupassa ostoksilla. Sisääkirjauduin ohjelmistosta Musiikkikauppaan ja löysin nopeasti kännykän selaimella tekemäni ostokset ja niiden siirtäminen PC:lle oli suoraviivaista. Seuraavaksi aloin etsiä mahdollisuutta siirtää musiikit “Nokia Musiikki”-ohjelmistosta kännykkään. Olin parittanut PC:n ja kännykän bluetoothilla ja yhteys oli aktiivinen, kun oletin sen toimivan siirtotienä. Valittuani siirrettävän kappaleen, oli menun vaihtoehto “Siirrä kohteeseen” kuitenkin harmaana. Ohjeet esiin F1:llä ja sieltä kohta “Musiikin siirtäminen -> Manuaalinen siirto”, josta sanatarkka lainaus:

“Voit siirtää musiikkisisältöä tietokoneesta langattomaan laitteeseen seuraavasti:

1. Liitä langaton laite tietokoneeseen yhteensopivalla USB-kaapelilla. Lisätietoja on kohdassa…”

Että se siitä langattomuudesta ja arvatenkin minulla ei ollut kännykän mukana tullutta micro-usb kaapelia käsillä.

Tämän jälkeen ajattelin kokeilla PC Suiteen kuuluvaa “Music Manager” toiminnallisuutta kappaleiden siirtämiseen. “Music Manager” näkee bluetooth-paritetun kännykkäni hienosti ja alan siirtämään kappaletta. Ensin tulee kysymys jostain konvertoinnista kännykkäsi tukemaan muotoon ja riippumatta siitä tekeekö konversion vai ei, on lopputulos aina sama. Kappale siirtyy puhelimeen, näkyy soittimen kappalelistalla, mutta kun sitä alkaa toistamaan, tulee höpinää drm:stä ja soitin kysyy käydäänkö hakemassa käyttöoikeus verkosta. Tähän kun vastaa myöntävästi, puhelin ottaa yhteyttä jonnekin ja toteaa kotvan kuluttua, että “kappaleen toistaminen ei onnistu, tiedosto on korruptoitunut”. Jäi sitten Herbert Von Karajanin “Sibelius Karajan: Finlandia-Karelia-Suite Etc.” kuuntelematta kännykässä.

Ymmärtääkseni Nokian strategian kulmakivenä on siirtyä pelkästä kännykkäraudan tuotannosta ja myymisestä yhä enemmän ja enemmän kohti palvelutuotantobisnestä. On überhypetettyä sateenvarjona toimivaa “OVI“-palvelua, musiikkikauppaa, karttoja, navigointeja ja what not. Tämän oman “Musiikkikauppa”-kokeiluni perusteella rohkenen olla hieman huolissani. Vaikkakin osa vaikeuksista mennee omaan piikkiin, se puuttunut micro-usb-kaapeli, niin siitä huolimatta palvelusta jäi takkuinen, hankalakäyttöinen ja sekava vaikutelma. Kehitettävää on vielä paljon ennen kuin tästä voidaan nousta kilpailevien palveluiden rinnalle ja ohi niistä.

Metallica – Death Magnetic

Ensikuuntelu Metallican Death Magneticista on nyt takana. Huh-heijaa…suupielet kääntyivät ylöspäin heti ensimmäisen biisin kitarariffin kohdalla ja toisen biisin kohdalla olin myyty. Levy on loistavaa materiaalia; taattua kick-ass&head-banging paahtoa, jossa Ulrichin tanakka komppi ja Hetfieldin ja Hammetin riffit saavat pään mosh-moodiin väkisinkin. Se ei ole yksi 1980-luvun neljästä suuresta, mutta pääsee niin lähelle, että niskavillat nousevat pystyyn. Insta-buy, HELL YEAH!

Dream Theaterin kokoelma

Pistäydyin eilen iTuneksen musiikkikaupassa ja mukaan tarttui Dream Theaterin kokoelma “Greatest hit (…and 21 Other Pretty Cool Songs)”. DT on itselleni melko uusi tuttavuus musarintamalla, vaikka bändi on jo pitkään soitellutkin. Musiikki on mielestäni erittäin hyvää metallipainotteista perfektionistista rockia, jossa soittajat todella osaavat hommansa. Bändin soundissa on aika paljon yhteistä erään 80-luvulta asti tutun suosikkibändini, Queensrÿchen, kanssa.

Olen aina tykännyt bändeistä, joissa rumpalilla on ns. “munaa” kannujen paukuttelussaan. Ja täytyy kyllä sanoa että DT:n Mike Portnoy leipoo kyllä sellasia komppeja, fillejä ja tahtilajeja, jotta oksat pois; hyvä esimerkki tästä on mm. “As I am”, joka biisinä muutenkin on aivan loistava. Mies pompsahtaa suoraan omalla top-rumpalit listallani sellaisten suuruuksien kuin John Bonham, Alex Van Halen, Lars Ulrich tai Bill Ward, seuraan.

Kokoelmalla on siis 21 biisiä, joten iTMS:n 9,9€:n hinta on varsin kohtuullinen. Pikaisesti heitettynä tuntuu siltä, että rankempi materiaali on kasattu kokoelman alkupuolella ja sitten fiilis pääsee ehkä pikkaisen lässähtämään lopun balladipitoista materiaalia kuunnellessa. Mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että en ole vielä saanut kuin yhden kuuntelukerran alle ja usein hyvien biisien kanssa käy niin, että ne aukeavat vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Olen miltei varma, että näin tulee käymään tässäkin tapauksessa.

Rush: “Hold your fire”

Otinpas seitsemän euron aikamatkan kultaiselle 1980-luvulle ja ostin iTuneksen kaupasta Rush:in “Hold your fire” albumin. Rush:han on todella pitkän linjan proge- ja hard-rockia yhdistellen soittava bändi ja kyseinen albumi sijoittuu heidän syntikka-aikakaudelleen. Tätä albumia tuli kuunneltua 80-luvun loppupuolella enemmänkin ja täytyy sanoa ettei aika täysin ollut kullannut muistoja, vaan levy toimii edelleen hyvin.

Helmibiisejä poimittaessa valintani osuu “Time Stand Still”:iin, “Turn the Page”:en ja ehdottomasti “Lock and Key”:hin, jota kuunnellessa on helppo laittaa silmät kiinni ja nähdä itsensä pastellin värisessä pikkutakissa ajamassa Testarossaa Miamin kadulla. Jos suhteellisen kevyt, mutta maksimaalisella ammattitaidolla tehty kasarimusiikki kiehtoo, on “Hold your fire” erinomainen valinta levylautaselle.